Pääsiäisviikonloppu olikin tapahtuman täyteinen. Perjantaina Mion sisko Lilo oli kyläilemässä. Siskokset tulivat edelleen toimeen keskenään ja painimistakin riitti. Aksu tyytyi katselemaan kakaroiden touhua vain vierestä eikä ottanut osaa moiseen riehumiseen.
Lauantaina suuntasimme mätsäriin, jossa minä pääsin treenailemaan kehäkäyttäytymistä. Mio ei malttanut olla aloillaan, kun tuomari kosketti vaan kiemurteli ympäriinsä. Virallisissa näyttelyissä yksikään tuomari ei ole tarkastellut koiraan niin tarkasti ja toimenpide olikin varmaan Miosta vähän kummallinen. Tuomio oli sininen nauha.
Seuraavana vuorossa olikin Aksu. Minua hieman pelotti miten Aksu suhtautuu toisiin uroksiin kehässä ja päätinkin, että jätän Aksulle pannan kaulaan, enkä laita näyttelyhihnaa. No eikös mitä, herra heilutteli iloisena häntää kaikille! Tuomari kommentoi Aksun tullessa kehään, että nyt tuli akita, jonka hänkin tunnistaa. Nimittäin hän ei ollut törmännyt brindleen väriin aiemmin. Aksu nappasi punaisen nauhan ja punaisten kehässä Aksu sijoittui vielä kolmanneksi, mutta mikä vielä hienompaa, olin todella ylpeä herran käyttäytymisestä.

Akita ry järjestää Match shown 26.4. Tuomarinkartanon Vinttikoirakeskuksessa, Vantaalla
Ilmoittautuminen klo 11.00 eteenpäin. Kehät alkavat klo 12.00

Tuomareina rotukoirille oikeat ulkomuototuomarit!
Luokat:

Isot koirat, tuomarina Säde Hohteri
Pienet koirat, Pirkko Konttinen
Japanilaiset rodut, (akita, amerikanakita, shiba, japanin pystykorva, kai, kishu, shikoku, hokkaido, japanese chin, japanin terrieri, tosa) Säde Hohteri
Pennut (5-9kk): ison rodun pennut Colin Smith, pienen rodun pennut, Kirsi Sainio

Ilmoittautumismaksu 8 €, saman omistajan seuraavat koirat 5€, Varaathan tasarahan mukaasi!

Lisäksi: Junior-handler, lapsi&lelukoira kilpailu ja kiihdytyskisa 5€/kisa

Voittajille upeat palkinnot!
Myös buffetti ja arpajaiset, jossa huippupalkinnot!

Kuvia Tampereen näyttelystä

Tampereen kv

Tampereen näyttely on nyt sitten takana. Koiria oli saapunut paikalle runsaasti ja välillä tuntui jopa ahdistavan ahtaalta. Paikalle saamuessamme ihmiset antoivat kohteliaasti tilaa; eräskin nainen hyppäsi metrin sivuun, kun näki, että hihnan perässä roikkuukin akita :) Ehkä tuo sitten jonkun silmään näyttää pelottavalta
Akitoja oli ilmoitettu huimat 13, joista narttuja oli paikalla seitsemän, uroksia neljä ja kaksi koiraa oli poissa. Mio oli ensi kertaa junioriluokassa ja voitti luokkansa saaden myös laatuarvostelun erinomainen. Kilpailuluokassa Mio sijoittui vielä neljänneksi. Ei siis hullumpi suoritus karvattomalta kakaralta. Kiitos tästä kuuluu Vuorion Tiinalle, joka esitti Mion taas ammattilaisen ottein. Lopuksi laitan vielä Mion saaman arvostelun, josta ei paljon moitteita löydy: Typical bitch, compact and elegant. Correct head, bite, eyes, ears and topline. Correct straight frontlegs, angulations and coat colour. Correct movement.

Kesäasu päälle

Eilen illalla päätin harjata Mion, kun hermostuin ympäri kämppää vilistäviin harmaisiin karvapalloihin. Tässäpä tulos!
Huomenna ollaankin sitten ihan nakuina Tampereen kv:ssä.

Nyt se on sitten mahdollista tirkistellä meidänkin elämää, kun aloin kirjoitella tänne kuulumisia. Tarkoitukseni on tarinoida tänne kaikesta siitä mitä mahtuu koiranomistajan elämään; iloista, suruista ja onnistumisen hetkistä koirien kanssa.

Se miten päädyin rotuun akita ja kuinka niitä onkin yhden sijasta yht äkkiä kaksi, ei olekaan mikään lyhyt tarina. Kaikki sai alkunsa vuonna 2005, kun silloisen avopuolisoni kanssa aloimme suunnitella uutta perheenjäsentä. Harkitsimme akitaa, mutta shiba vei voiton kokonsa takia. Akita jäikin vielä vain haaveeksi, kunnes sitten 2008 saimme kuulla kasvattajalta, että akitan pentuja olisi tulossa. Niinpä sitten päätimme ottaa sijoitukseen narttu akitan, ihanan pikku Mion.

Kaikki meni oikein mukavasti, kunnes avopuoliso päätti, ettei halua enää elää meidän kanssa. Niinpä muutin Mion kanssa uuteen kotiin ja ongelmat olivat valmiita alkamaan. Mio alkoi kärsimään eroahdistuksesta, joka ilmeni ulvomisena ja tuhoamisena. Lopulta tilanne oli niin paha, etten enää halunnut jättää sitä yksin, sillä koira meni ihan panikkiin aina, kun se näki minun tekevän lähtöä. Jätin Miolle herkkuja ja puuhasteltavaa, mutta se ei ollut koskenutkaan niihin poissaollessani. Kokeilin D.A.P haihdutinta, jätin television auki, mikään ei tuntunut auttavan. Aloimme harjoitella yksinoloa pieniä hetkiä kerrallaan ja opetin sille yksinoloa jättämällä sen eri huoneeseen kuin missä itse olin. Sekään ei tuntunut toimivan, niinpä ajattelin, että toinen koira voisi tuoda ongelmaan ratkaisun. Otin yhteyttä Aksun kasvattajaan ja sovimme, että Aksu tulee meille koeajaksi. Kaksi ensimmäistä viikkoa menikin todella hyvin; Aksu otti minut omakseen ja Mio jäi rauhallisena kotoa lähdettyäni.

Sitten kuin yllättäen Mio alkoi taas ulvoa. Enää se ei tosin ollut enää niin hermona poislähtiessä, eikä tuhonnut mitään, mutta naapurit eivät vaan osanneet arvostaa ulvovaa koiraa. Siispä päädyin eläinlääkärin puoleen ja sain Miolle eroahdistukseen lääkityksen. Lääkitys ei onneksi muuttanut koiraa mitenkään muuten, se helpotti vain sen ahdistusta sen yksin jäädessään. Lääkitys sellaisenaan ei kuitenkaan auta, vaan samalla on tehtävä harjoituksia.

Nyt sitten ollaan jatkettu lääkitystä ja treenejä ja vihdoin alkaa tuloksetkin näkyä. Pitää vaan toivoa, että kaikki menisi jatkossakin yhtä hyvin.