sunnuntai 13. helmikuuta 2011

torstai 10. helmikuuta 2011

Mio alkaa olla jo oma iloinen itsensä. Aamulenkillä sai jo vähän toppuutella, kun Mio yritti laittaa Aksun kanssa painiksi. Ruoka vaan ei vielä oikein neidille maistu. Silti omasta kupista pidetään huolta ja Aksulla ei ole sinne mitään asiaa.

Tulehduskipulääkkeitä annan vielä tämän päivän ja huomenna katsotaan, onko niille enää tarvetta

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

1. päivä leikkauksen jälkeen



Viime yö menikin melkein valvoessa. Koira ei juurikaan meteliä pitänyt, mitä nyt välilä itki ja oksensi kerran. Itse vaan nukuin sen verta koiranunta, että heräsin jokaiseen pieneen ääneen. Eilisen Mio oli aivan tokkurassa ja outo kapistus päässä (kauluri) vaivaisi niin, ettei liikkumisesta tullut mitään. Viiden aikaan aamulla käytiin tekemässä ensimmäiset pissat ja kakat ILMAN kauluria. Kauluri päässään koira ei kerta kaikkiaan suostunut hievahtamaankaan, mutta heti kun sen otti pois koira alkoi iloisesti heilutttaa häntää, haistella maata ja etsimään sopivaa paikkaa aamutarpeille. Pissalenkin jälkeen menin pariksi tunniksi töihin ja Mio sai taas kaulurin päähänsa.

Kotiin palattuani koira oli onnistunut jollain ihmeen tavalla repimään kaulurin päästään. Onneksi haavan päällä oli laastari, joka esti Mioa nuolemasta leikkaushaavaa. Laastari oli otettava tänään pois ja näin jo silmissäni kauhukuvia kivusta kiljuvasta koirasta, kun repisin laastaria sen mahasta ja nisien päältä. Toisin kuitenkin kävi. Kostutin laastaria hieman, mutta tästä huolimatta se oli sen verta tiukassa, että koirasta operaatio tuntui varmasti pahalta. Mio kuitenkin heilutti kiltisti häntää ja makasi kyljellään, kunnes siistin näköinen haava saatiin esiin. Palkinnoksi Mio sai kaksi nakin palasta. Enempää neidille ei maistunut.

Tänään kävimme jo vähän kotiovea pidemmällä ja törmäsimme Mion koirakaveriin. Normaalisti Mio loikkii kenguruloikia sen nähdessään, mutta nyt tyydytiin vain hillittyyn hännän heilutukseen. Onneksi koira itse ymmärtää ottaa rauhallisemmin.

Tässä vielä kuva väsäämästäni "haavapuvusta". Vanha uimapukuni, jossa on lyhyet lahkeet toimii hyvänä suojana haavalle ja Miostakin se on miellyttävämpi vaihtoehto kuin kauluri. Kuten ilmeestä ja hännän asennosta voi päätellä ei tämäkään ratkaisu ole kovin kiva :)

tiistai 8. helmikuuta 2011

Leikkaus ohi

Tänään meillä oli aika Etelä-Tampereen eläinklinikalle, koska eläinlääkäri on ihan tuossa meidän naapurisssa ja Miolle se on tuttu paikka, kun ollaan siellä käyty aina rokotuksilla. Siellä on myös mukavia hoitajia ja lääkäreitä; kerran jopa yksi hoitajista tuli syöttämään koirille herkkuja, kun kävilimme siitä ohitse päivälenkillä.

Leikkaukseen valmistautumisen aloitimme jo eilen. Mio sai ruoan maanantai aamuna kymmenen maissa ja siitä lähtien ollaan sitten oltu paastolla. Tämä siitä syystä, ettei koira oksenna rauhoitusvaiheessa. Minua itseäni leikkaus jännitti niin paljon, etten saanut kunnolla nukutuksi viime yönä. Koira onneksi oli autuaan tietämätön siitä, mitä tulevan pitää.

Päästyämme eläinlääkäriin odottelimme hetken toimenpidehuoneessa, jossa Mio rauhoitettiin. Tämä piikki teki vähän kipeää, mutta siitäkin selvittiin pienellä kiljaisulla. Piikin jälkeen odottelimme taas hetken Mion kanssa kahdestaan toimenpidehuoneessa ja ei mennytkään kuin hetki, kun neidin silmät alkoivat mennä kiinni. Rauhoituksen jälkeen Mion jalasta ajeltiin karvoja ja siihen asetettiin kanyyli eli suoniyhteys, johon kiinnitettiin tippaletku, jota kautta leikkauksen aikana annosteltiin lääkkeitä ja nesteitä suoraan koiran verenkiertoon. Tämän jälkeen minut passitettiin kotiin odottelemaan.

Kahta tuntia myöhemmin menin hakemaan potilasta kotiin. Mio makasi huoneessa, mutta minut nähtyään se pyrki nousemaan ylös. Jalat eivät kuitenkaan vielä oikein jaksaneet kannatella, häntä alkoi kuitenkin heilua puolelta toiselle. Mio odotteli hetken aikaa lattialla peiton alla jatkaen uniaan minun saadessa hoito-ohjeet ja laskun. Lasku oli suuruudeltaan 365,75€. Matkaan saimme myös kipulääkkeet, joita tulee antaa leikkauksen jälkeisinä päivinä aamuin ja illoin.

Kotimatkan teimme autolla vaikka matka olikin lyhyt. Autosta Mio kuitenkin käveli hissille asti itse. Rassu jopa yritti tulla minua ovelle vastaan, kun palasin talkaisin sisälle ajettuani auton parkkiin.

perjantai 4. helmikuuta 2011

Mion suuri koitos

Varasin tänään Miolle ajan sterilisaatioon, sillä uusi vuosi toi mukanaan surullisia uutisia. Mion veljellä oli diagnosoitu SA, joten Mion ura mammana jäi nyt haaveeksi. Nyt sitten vaan toivotaan, että kaikki sujuu hyvin. Päivittelen kuulumisia leikkauksen jälkeen