Noin vuosi sitten kaivoin Kennelliiton sivuilta Tampereen kaverikoiratoiminnasta vastaavan henkilön yhteystiedot. Yhteydenottoa saimmekin sitten odottaa monta kuukautta. Aluksi minulle postitettiin kotiin kaverikoiratoiminnasta kertova vihkonen, johon minun piti tutustua. Kävin myös tutustumassa toimintaan aluksi ilman koiraa.
Tiesin, että Aksu olisi sopiva kaverikoira, sillä se rakastaa ihmisiä ja on todella rauhallinen. Ensimmäinen varsinainen koitos Aksulla oli Tampereen joulukadun avajaiset, jossa kaverikoirilla oli ryhmä kasassa. Herra esiintyi mallikelpoisesti eikä ollut moksiskaan melusta ja lukuisista ihmisistä, vaan nautti huomiosta, kun se sai tepastella keskellä Hämeenkatua ihmisten ympäröidessä ja ihastellessa sitä. Kulkueen päätyttyä menimme keskustorille rapsuteltavaksi. Aksu nautti joka hetkestä, häntä vimmatusti heiluen. Saimme todella hyvää palautetta ryhmänohjaajalta, joka ihasteli Aksun varmaa ja pelotonta käytöstä.
Maaliskuussa sitten tutustuimme muihin kaverikoiriin yhteislenkillä, joka vähän hirvitti minua itseäni, sillä tiedän, ettei Aksu ole toisten urosten ylin ystävä. Riitaa Aksu ei haasta, mutta se ei kyllä järin suopeasti suhtaudu, jos toinen uros alkaa irvistellä sen naaman edessä. Kaikki sujui kuitenkin ilman suurempia kommelluksia. Aksu viis veisasi muiden koirien puuhastelusta, leikkiminen kun ei ole sen juttu ja keskittyi uusiin ihmisiin ja hajuihin. Nyt olemme käyneet vanhainkodissa muutamia kertoja ja kaikki on mennyt todella hienosti. Aksun ylväs ja itsevarma käytös herättää kiinnostusta niin asiakkaissa kuin muissa ohjaajissa. Vanhuksia eritoten miellyttää Aksun suomenpystykorvaa muistuttava ulkonäkö. Aksu onkin vanhuksilta saanut jo epävirallisen kuninkaan tittelin.