Kippuraelämää

2011-02-13T19:44:00.001-08:00

2011-02-10T00:11:00.000-08:00

Mio alkaa olla jo oma iloinen itsensä. Aamulenkillä sai jo vähän toppuutella, kun Mio yritti laittaa Aksun kanssa painiksi. Ruoka vaan ei vielä oikein neidille maistu. Silti omasta kupista pidetään huolta ja Aksulla ei ole sinne mitään asiaa.

Tulehduskipulääkkeitä annan vielä tämän päivän ja huomenna katsotaan, onko niille enää tarvetta

1. päivä leikkauksen jälkeen

2011-02-09T04:22:00.000-08:00

Viime yö menikin melkein valvoessa. Koira ei juurikaan meteliä pitänyt, mitä nyt välilä itki ja oksensi kerran. Itse vaan nukuin sen verta koiranunta, että heräsin jokaiseen pieneen ääneen. Eilisen Mio oli aivan tokkurassa ja outo kapistus päässä (kauluri) vaivaisi niin, ettei liikkumisesta tullut mitään. Viiden aikaan aamulla käytiin tekemässä ensimmäiset pissat ja kakat ILMAN kauluria. Kauluri päässään koira ei kerta kaikkiaan suostunut hievahtamaankaan, mutta heti kun sen otti pois koira alkoi iloisesti heilutttaa häntää, haistella maata ja etsimään sopivaa paikkaa aamutarpeille. Pissalenkin jälkeen menin pariksi tunniksi töihin ja Mio sai taas kaulurin päähänsa.

Kotiin palattuani koira oli onnistunut jollain ihmeen tavalla repimään kaulurin päästään. Onneksi haavan päällä oli laastari, joka esti Mioa nuolemasta leikkaushaavaa. Laastari oli otettava tänään pois ja näin jo silmissäni kauhukuvia kivusta kiljuvasta koirasta, kun repisin laastaria sen mahasta ja nisien päältä. Toisin kuitenkin kävi. Kostutin laastaria hieman, mutta tästä huolimatta se oli sen verta tiukassa, että koirasta operaatio tuntui varmasti pahalta. Mio kuitenkin heilutti kiltisti häntää ja makasi kyljellään, kunnes siistin näköinen haava saatiin esiin. Palkinnoksi Mio sai kaksi nakin palasta. Enempää neidille ei maistunut.

Tänään kävimme jo vähän kotiovea pidemmällä ja törmäsimme Mion koirakaveriin. Normaalisti Mio loikkii kenguruloikia sen nähdessään, mutta nyt tyydytiin vain hillittyyn hännän heilutukseen. Onneksi koira itse ymmärtää ottaa rauhallisemmin.

Tässä vielä kuva väsäämästäni "haavapuvusta". Vanha uimapukuni, jossa on lyhyet lahkeet toimii hyvänä suojana haavalle ja Miostakin se on miellyttävämpi vaihtoehto kuin kauluri. Kuten ilmeestä ja hännän asennosta voi päätellä ei tämäkään ratkaisu ole kovin kiva :)

Leikkaus ohi

2011-02-08T04:22:00.000-08:00

Tänään meillä oli aika Etelä-Tampereen eläinklinikalle, koska eläinlääkäri on ihan tuossa meidän naapurisssa ja Miolle se on tuttu paikka, kun ollaan siellä käyty aina rokotuksilla. Siellä on myös mukavia hoitajia ja lääkäreitä; kerran jopa yksi hoitajista tuli syöttämään koirille herkkuja, kun kävilimme siitä ohitse päivälenkillä.

Leikkaukseen valmistautumisen aloitimme jo eilen. Mio sai ruoan maanantai aamuna kymmenen maissa ja siitä lähtien ollaan sitten oltu paastolla. Tämä siitä syystä, ettei koira oksenna rauhoitusvaiheessa. Minua itseäni leikkaus jännitti niin paljon, etten saanut kunnolla nukutuksi viime yönä. Koira onneksi oli autuaan tietämätön siitä, mitä tulevan pitää.

Päästyämme eläinlääkäriin odottelimme hetken toimenpidehuoneessa, jossa Mio rauhoitettiin. Tämä piikki teki vähän kipeää, mutta siitäkin selvittiin pienellä kiljaisulla. Piikin jälkeen odottelimme taas hetken Mion kanssa kahdestaan toimenpidehuoneessa ja ei mennytkään kuin hetki, kun neidin silmät alkoivat mennä kiinni. Rauhoituksen jälkeen Mion jalasta ajeltiin karvoja ja siihen asetettiin kanyyli eli suoniyhteys, johon kiinnitettiin tippaletku, jota kautta leikkauksen aikana annosteltiin lääkkeitä ja nesteitä suoraan koiran verenkiertoon. Tämän jälkeen minut passitettiin kotiin odottelemaan.

Kahta tuntia myöhemmin menin hakemaan potilasta kotiin. Mio makasi huoneessa, mutta minut nähtyään se pyrki nousemaan ylös. Jalat eivät kuitenkaan vielä oikein jaksaneet kannatella, häntä alkoi kuitenkin heilua puolelta toiselle. Mio odotteli hetken aikaa lattialla peiton alla jatkaen uniaan minun saadessa hoito-ohjeet ja laskun. Lasku oli suuruudeltaan 365,75€. Matkaan saimme myös kipulääkkeet, joita tulee antaa leikkauksen jälkeisinä päivinä aamuin ja illoin.

Kotimatkan teimme autolla vaikka matka olikin lyhyt. Autosta Mio kuitenkin käveli hissille asti itse. Rassu jopa yritti tulla minua ovelle vastaan, kun palasin talkaisin sisälle ajettuani auton parkkiin.

Mion suuri koitos

2011-02-04T06:16:00.000-08:00

Varasin tänään Miolle ajan sterilisaatioon, sillä uusi vuosi toi mukanaan surullisia uutisia. Mion veljellä oli diagnosoitu SA, joten Mion ura mammana jäi nyt haaveeksi. Nyt sitten vaan toivotaan, että kaikki sujuu hyvin. Päivittelen kuulumisia leikkauksen jälkeen

2010-05-02T10:28:00.000-07:00

Nyt se on sitten saavutettu. Miosta tuli Suomen muotovalio ja lisäksi koira oli myös rotunsa paras. Arvostelukin oli yhtä ylistystä: Erittäin narttumainen kokonaisuus, jolla oikeat mittasuhteet. Hyvä pää, ilme ja purenta. Hyvä ylälinja ja hännän kiinnitys. Rodunomaisesti kulmautunut. Erinomainen runko. Miellyttävä käytös. Karva ok. Liikkuu kevyellä joustavalla askeleella

2010-04-29T20:01:00.001-07:00

2010-04-27T09:26:00.000-07:00

Noin vuosi sitten kaivoin Kennelliiton sivuilta Tampereen kaverikoiratoiminnasta vastaavan henkilön yhteystiedot. Yhteydenottoa saimmekin sitten odottaa monta kuukautta. Aluksi minulle postitettiin kotiin kaverikoiratoiminnasta kertova vihkonen, johon minun piti tutustua. Kävin myös tutustumassa toimintaan aluksi ilman koiraa.
Tiesin, että Aksu olisi sopiva kaverikoira, sillä se rakastaa ihmisiä ja on todella rauhallinen. Ensimmäinen varsinainen koitos Aksulla oli Tampereen joulukadun avajaiset, jossa kaverikoirilla oli ryhmä kasassa. Herra esiintyi mallikelpoisesti eikä ollut moksiskaan melusta ja lukuisista ihmisistä, vaan nautti huomiosta, kun se sai tepastella keskellä Hämeenkatua ihmisten ympäröidessä ja ihastellessa sitä. Kulkueen päätyttyä menimme keskustorille rapsuteltavaksi. Aksu nautti joka hetkestä, häntä vimmatusti heiluen. Saimme todella hyvää palautetta ryhmänohjaajalta, joka ihasteli Aksun varmaa ja pelotonta käytöstä.
Maaliskuussa sitten tutustuimme muihin kaverikoiriin yhteislenkillä, joka vähän hirvitti minua itseäni, sillä tiedän, ettei Aksu ole toisten urosten ylin ystävä. Riitaa Aksu ei haasta, mutta se ei kyllä järin suopeasti suhtaudu, jos toinen uros alkaa irvistellä sen naaman edessä. Kaikki sujui kuitenkin ilman suurempia kommelluksia. Aksu viis veisasi muiden koirien puuhastelusta, leikkiminen kun ei ole sen juttu ja keskittyi uusiin ihmisiin ja hajuihin. Nyt olemme käyneet vanhainkodissa muutamia kertoja ja kaikki on mennyt todella hienosti. Aksun ylväs ja itsevarma käytös herättää kiinnostusta niin asiakkaissa kuin muissa ohjaajissa. Vanhuksia eritoten miellyttää Aksun suomenpystykorvaa muistuttava ulkonäkö. Aksu onkin vanhuksilta saanut jo epävirallisen kuninkaan tittelin.

Akita ry:n match show

2010-04-16T09:26:00.000-07:00

Kinkuntäytteistä joulua kaikille!

2009-12-22T07:31:00.000-08:00

2009-09-20T05:24:00.000-07:00

Aksu kävi tänään Hyvinkään ryhmänäyttelyssä kasvattajansa Jennan kanssa ja nappasi rotunsa parhaan tittelin, sai kolmannen sertinsä ja näin ollen myös valioitui. Hieno saavutus ukkelilta, joka vielä puoli vuotta sitten sai näyttelystä T:n. No nyt Aksulla on massaa jo enemmän ja koirakin näyttää aivan toiselta. Tässä vielä tuomarin arvostelu: Hyvän tyyppinen, erinomainen pää ja korvat. Neliömäinen ruumis. Hyvä selkälinja ja rinta. Suorat jalat, mutta pitäisi olla vahvempi luusto

Mio mainoskoira

2009-09-03T00:36:00.001-07:00

Mio hymyilee tämän päivän Länsi-Savossa Mikkelin eläinsuojeluyhdistyksen mainoksessa

2009-08-08T04:32:00.000-07:00

Lauantai aamu meni pelastuskoirakarsinnoissa. Keli oli vähän liian hyvä tähän tuohuun, sillä molemmat koirat olivat aivan läkähdyksissä ja minunkin nahkani oli paahtua. Karsinnat alkoi siitä, että varmistettiin, ettei koira ole paukuarka. Tämä oli tuttua kauraa molemmille koirille, sillä ne on jo tottunut kaiken maailman räjäytyksiin ja pamauksiin.

Meidän osuus alkoi pienellä ketteryysradalla. Molemmat suoriutuivat melko hyvin osuudesta, ainoastaan ritilikkö oli tuottaa ongelmia. Se ilmeisesti meni ikävästi tassujen väliin ja molemmathan ovat herrkkätassuja. Ensimmäinen osuus saatiin kuitenkin suoritettua.

Seuraavana olikin jo luonnetestistä tuttu pimeä huone. Molempia koiria häiritsi se, että toinen ulvoi seinän takana ja keskittyminen olennaiseen taisi vähän kärsiä, mutta loppujen lopuksi mamma löytyi seinän takaa istumasta. Ei mikään nappisuoritys kummaltakaan...

Pimeää huonetta seurasi leikki, joka ei Aksua kiinnostanut pätkän vertaa. Eihän vanhusta nyt sellaisella helteellä leikitytä ja varsinkaan ihan vieraan sedän kanssa. Mio tapansa mukaan oli innostuntu leikistä, mutta keli verotti Mionkin innostusta jonkin verran.

Seuraava etappi oli minua kauhistuttanut toko liikkeitten suoritus. Pelkäsin, että Aksu seuraa vierelläni hyppy hyppy askel -tyyliin, mutta seuraaminen menikin odotettua peremmin. Mion keskittyminen oli vähän niin ja näin, mutta ihan kivasti se meni loppu pelissä. Katsekontakti nyt oli vähän hakusessa.

Seuraavaksi koirat laitettiin pitkään liinaan ja koiran tehtävänä oli etsiä talon alla piilossa oleva mies. Aksu oli ensin ja lähti matkaan nenää käyttäen, mutta taisi olla ne muiden koirien hajut, jotka kiinnostivat eikä niinkään ihminen. Lopulta mies löytyi, mutta Aksu oli vähän epävarma ja päätti haukkua miestä. Löytyneet namit kuitenkin auttoivat asiaan ja talon alle olisi voinut jäädä kauemminkin. Mio suoriutui osiosta kuin vanha tekijä ja muutaman haukahduksen jälkeen Mio meni tutustumaan mieheen. Olin itsekkin vähän äimän käkenä siitä miten nopeasti neiti löysi piilossa olleen miehen ja varsinkin siitä, ettei se alottanut ulvomisseromoniaansa.

Viimeinen osio oli raunio, jossa mitattiin koiran kykyä liikkua vaikea kulkuisessa maastossa. Koirille se ei tuottanut ongelmaa, ehkä enemmänkin minulle. Olin vähän väliä kompastelemassa ja sain telottua pikkurillinikin.

Nyt sitten kuumeiseti odotellaan tuloksia...

Viimeisenä

2009-08-06T04:09:00.000-07:00

Lauantaina oltiin Häijäässä karhunhaukkukokeessa. Mio sai ensiksi tehdä tuttavuutta otson kanssa. Alku näytti lupaavalta, sillä tyttö haukkui karhua kuono kohti taivasta. Mio piti kuitenkin karhuun turvallisen välimatkan eikä päästänyt minua silmistään. Kokeessa koiran olisi pitänyt jäädä karhun kanssa kehään, mutta kun poistun kehästä, seurasi Mio minun vanavedessä. Niinpä Miolle ei tullut tulosta ja karhunohjaajakin mainitsi, että koira keskittyi lähinnä suojelemaan minua.

Seuraavana olikin vuorossa Aksu, joka heti karhun nähdessään aloitti hurjan haukun. Karhun tullessa kohti ensimmäistä kertaa Aksu oli vähän varuillaan ja laski häntänsä alas, mutta nopeasti se nosti kippuran ylös ja alkoi seistä urheana karhun edessä. Aksu jäi ottamaan mittaa karhusta minun seistessä kehän ulkopuolella. Siellä ne sitten seisoivat koira ja karhu tuijotellen toisiaan. Karhun liikkuessa Aksu teki hillittyjä väistöliikkeitä ja ei osoittanut lainkaan pelkoa isoa petoa kohtaan. Lopulta karhu antautui, rullasi kuusten taakse piiloon ja saimme kuulla ohjaajan kommentit Aksun suorituksesta. Aksu jäi ainoastaan neljän pisteen päähän pesä III-diplomista, mutta mikä kuitenkin kaikkein hienointa, se sai ensimmäisenä akitana tuloksen karhunhaukkukokeesta. Enpä osannut aavistaakaan millainen karhukoira minulla kotona makoilee.

Tässä vielä osapisteet:
suhtautuminen jälkiin ja karhuun 12
rohkeus ja haukkutyöskentely 16
ärhäkkyys ja purennat 10
ketteryys ja väistöliikkeet 8
sitkeys ja peräänantamattomuus 10
yht. 56

2009-07-28T06:07:00.000-07:00

19.7. kävimme Akita ry:n erikoisnäyttelyssä, johon oli saatu japanilainen tuomari. Koiria oli ilmoittautunut näyttelyyn hurjat 37. Näistä tuomari valitsi Mion rotunsa parhaaksi ja näin Mio nappasi myös ensimmäinen sertinsä. Voittoputki jatkui Mikkelin kv:ssä Mion ollessa jälleen ROP ja Aksun napatessa VSP:n tittelin. Näin ollen molemmat koirat ovat nyt sertin päässä muotovalioita. Mion vieressä kuvassa poseeraa Öki, Mion velipuoli.

Tässä erkkarin arvostelut:
Mio: akitan feminiiniset kasvot, myös turkki on hyvä. Ylälinja on nouseva
Aksu: Silmien muoto on huono, runko on erittäin hyvä, turkki voisi olla pidempi

Mikkeli kv:
Mio: 17 kk vanha, hyvän tyyppinen feminiininen pää, oikea purenta. Hieman raskas vartalosta, hyvä ylälinja, oikea hännänasento, hyvät takakulmaukset. tarvitsee harjoitusta liikkeessä
Aksu: 6-vuotta, hyvä maskuliininen pää, oikea purenta, syvä rinta, hyvät vartalon mittasuhteet. Oikea hännänasento. Liikkuu hyvin

2009-06-27T07:03:00.000-07:00

Kävimme tänään Aksun kanssa luonnetestissä ja saatiin tälläisiä tuloksia:

toimintakyky -1 pieni
Toimintakykyä mitattiin kelkkakokeella ja pimeällä huoneella. Kelkkakokeessa tuomari vetää narusta kelkkaa, jossa on ihmistä muistuttava rakennelma. Omistajan tehtävä on olla hiljaa paikoillaan ja estää koiraa karkaamasta. Testin tarkoituksena on jäljitellä todellista uhkaa. Koiran toimintakyky on sitä perempi, mitä nopeammin koira toipuu säikähdyksestä ja menee tutkiskelemaan mörköä.
Kelkan alkaessa tulla meitä kohti Aksu kiskaisi kauhealla juoksulla taakseni ja aloitti metelin selän takaa. Palautuminen kesti melko kauan ja vasta ihan lopussa Aksu uskaltautui haistelemaan kelkkaa.
Pimeässä huoneessa Aksu päätti, ettei jää sinne ja yritti pois hyppäämällä ovea vasten. Kun Aksu sitten uskaltautui peremmälle vastassa olikin vieres mies ja taas Aksu meni ovelle. Vasta kun kutsuin koiraa luokse se tuli häntä heiluen.

terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Terävyys mittaa koiran taipumusta reagoida aggressiivisesti uhkaavaa ihmistä kohtaan ja kertoo kuinka voimakkaasti se on valmis puolustamaan itseään. Testissä koira jää yksin odottamaan ketjun päähän, kun tuomari tulee kohti koiraa uhkaavasti. Kun tuomari on aivan lähellä koiraa uhkaava käytös muuttuu ystävälliseksi ja tarkkailee kuinka nopeasti koira palautuu uhasta.

puolustushalu +1 pieni
Testissä tuomari hyökkäsi piilosta kohti Aksua ja minua. Aksu meni taakseni ja haukahteli, mutta kun huomasi, että kyseessä olikin toinen tuomareista rauhoittui melko pian.

taisteluhalu -1 pieni
Taisteluhalua testattiin leikin avulla. Aksu ei moisesta tuohusta ollut kiinnostunut vieraan kanssa ja minunkin kanssa innostui vain vähäsen.

hermorakenne +1 hieman rauhaton
Lopussa tuomari kertoi, että hermorakenne oli tasapainoisen ja rauhattoman välillä, mutta kuitenkin rauhattoman puolella.

temperamnetti +3 vilkas
Temperamentilla tarkoitetaan koiran kykyä seurata ympäristöään ja toimia tilanteen mukaisesti. Tätä testattiin koiran perään lasketulla tynnyrillä, jonka tarkoitus olisi jäljetellä takaa-ajoa. Aksu väisti tynnyrin nopeasti, eikä toisella kerralla päästessään nuuhkimaan sitä ollut siitä enää moksiskaan.

kovuus +3 kohtuullisen kova
Kovuus mittaa sitä, kuinka koira muistaa ikävät asiat ja antaako se niiden vaikuttaa myöhempään käytökseen. Kuten tynnyritehtävästä kävi ilmi ei Aksulle jäänyt ikävät tilanteet mieleen.

luoksepäästävyys +3 hyvätahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Aksun lemppari! Rapsutuksia ja pusuja

laukaisupelottomuus laukaisuvarma
kyllä meillä ikean rakennusmaan vieressä paukahduksiin ollaan jo totuttu

Yhteispisteet olivat 126.

2009-06-17T22:27:00.000-07:00

Taas yksi Mikkelin matka takana ja menestystäkin tuonut mätsäri. Mätsäri pidettiin helatorstaina lähes vanhempieni talon takapihalla, joten olihan sinne pakko mennä. Mio käyttäytyi kehässä nätisti ja antoi märän pusunkin tuomarille, joka kyykistyi tarkistamaan purukalustoa. Saimme punaisen nauhan, mutta punaisten kisassa ei tullut menestystä.

Aksu herätti jo kehän ulkopuolella kiinnostusta rauhallisen olemuksensa ansiosta. Moni kävi ihastelemassa ja ihmettelemässä kuinka rauhallinen ja komea koira on. Kehässä Aksu sai kovan vastuksen, viimeisen päälle trimmatun villakoiran, joten meidän oli tyytyminen siniseen nauhaan. Sinisten kisassa Aksu kuitenkin sijoittui toiseksi.

Samaisen viikon sunnuntaina Mio aloittikin toiset juoksunsa. Ensimmäiset puolitoista viikkoa koirat olivat samassa talossa eri kerroksissa, mutta lopulta Mio alkoi tuoksua Aksun nenään niin hyvältä, ettei samassa talossa asumisesta olisi tullut mitään. Niinpä suuntasimme Aksun kanssa siskoni luokse ja Mio jäi viihdyttämään vanhempiani.

Aksu pääsi mukaamme myös Jyväskylään, jossa minulla oli pääsykokeet. Onneksi kokeet olivat vain kolmetuntiset, mutta Aksulle sekin aika yksin taisi olla liian pitkä. Auto kera Aksun jätettiin Sokoksen parkkihalliin. Palattuani pääsykokeista teimme muutamia ostoksia, kun kuulimme kuulutuksen, jossa käskettiin kyseisen rekisterinumeron omaavaan auton omistajaa ottamaan yhteyttä infopisteeseen. Arvasin siltä seisomalta mistä oli kyse. Aksu oli päättänyt
aloittaa susiserenadit tylsistyttyään ja siinä samalla sitten saanut jonkun tietämättömän asiakkaan luulemaan, että sillä olisi joku hengenhätä. Palauttuani autolle se heilutteli tyytyväisenä häntäänsa.

2009-05-06T09:14:00.000-07:00

Viime viikonloppu menikin vappua juhlistaessa. Olihan meillä tietty myös näyttely, josta Aksu nappasi ensimmäisen sertinsä. VSP:n arvoinen suoritus olikin mitä mahtavin palkinto Aksun pitkän lihotuskuurin jälkeen. Tässä molempien arvostelut:

Mio:
Ei tänään parhaassa karvapeitteessä esiintyvä narttu. Oikeat rungon mittasuhteet. Korostunut eturinta. Riittävä kallo-osan leveys vielä kapea kuono-osa. Kokoon sopiva runko. Hyvä häntä. Melko voimakkaat takakulmaukset. Hyvä luonne. Hyvät käpälät. Liikkeiden tulee vakiintua niin etu -kuin takaliikkeiden samoin ylälinjan tiivistyä. Aavistuksen takakorkea liikkeessä. JUN EH1

Aksu:
Oikeat rungon mittasuhteet omaava. Hyvän kokoinen uros. Oikeat pään mittasuhteet. Erinomaiset eteenpäin kallistuvat korvat. Hyvä leveä otsa. Erinomainen pigmentti. Hyvin rakentunut etuosa. Hyvä rintakehä. Erinomaiset käpälät. Hyvä häntä. Tänään ei parhaassa karvapeitteeessä. Selvä urajiro. Erinomainen luonne. Liikkuu hyvin sivulta.

2009-04-14T23:49:00.000-07:00

Pääsiäisviikonloppu olikin tapahtuman täyteinen. Perjantaina Mion sisko Lilo oli kyläilemässä. Siskokset tulivat edelleen toimeen keskenään ja painimistakin riitti. Aksu tyytyi katselemaan kakaroiden touhua vain vierestä eikä ottanut osaa moiseen riehumiseen.
Lauantaina suuntasimme mätsäriin, jossa minä pääsin treenailemaan kehäkäyttäytymistä. Mio ei malttanut olla aloillaan, kun tuomari kosketti vaan kiemurteli ympäriinsä. Virallisissa näyttelyissä yksikään tuomari ei ole tarkastellut koiraan niin tarkasti ja toimenpide olikin varmaan Miosta vähän kummallinen. Tuomio oli sininen nauha.
Seuraavana vuorossa olikin Aksu. Minua hieman pelotti miten Aksu suhtautuu toisiin uroksiin kehässä ja päätinkin, että jätän Aksulle pannan kaulaan, enkä laita näyttelyhihnaa. No eikös mitä, herra heilutteli iloisena häntää kaikille! Tuomari kommentoi Aksun tullessa kehään, että nyt tuli akita, jonka hänkin tunnistaa. Nimittäin hän ei ollut törmännyt brindleen väriin aiemmin. Aksu nappasi punaisen nauhan ja punaisten kehässä Aksu sijoittui vielä kolmanneksi, mutta mikä vielä hienompaa, olin todella ylpeä herran käyttäytymisestä.

2009-03-28T08:11:00.000-07:00

Akita ry järjestää Match shown 26.4. Tuomarinkartanon Vinttikoirakeskuksessa, Vantaalla
Ilmoittautuminen klo 11.00 eteenpäin. Kehät alkavat klo 12.00

Tuomareina rotukoirille oikeat ulkomuototuomarit!
Luokat:

Isot koirat, tuomarina Säde Hohteri
Pienet koirat, Pirkko Konttinen
Japanilaiset rodut, (akita, amerikanakita, shiba, japanin pystykorva, kai, kishu, shikoku, hokkaido, japanese chin, japanin terrieri, tosa) Säde Hohteri
Pennut (5-9kk): ison rodun pennut Colin Smith, pienen rodun pennut, Kirsi Sainio

Ilmoittautumismaksu 8 €, saman omistajan seuraavat koirat 5€, Varaathan tasarahan mukaasi!

Lisäksi: Junior-handler, lapsi&lelukoira kilpailu ja kiihdytyskisa 5€/kisa

Voittajille upeat palkinnot!
Myös buffetti ja arpajaiset, jossa huippupalkinnot!

Kuvia Tampereen näyttelystä

2009-03-17T10:14:00.001-07:00

Tampereen kv

2009-03-14T07:44:00.000-07:00

Tampereen näyttely on nyt sitten takana. Koiria oli saapunut paikalle runsaasti ja välillä tuntui jopa ahdistavan ahtaalta. Paikalle saamuessamme ihmiset antoivat kohteliaasti tilaa; eräskin nainen hyppäsi metrin sivuun, kun näki, että hihnan perässä roikkuukin akita :) Ehkä tuo sitten jonkun silmään näyttää pelottavalta
Akitoja oli ilmoitettu huimat 13, joista narttuja oli paikalla seitsemän, uroksia neljä ja kaksi koiraa oli poissa. Mio oli ensi kertaa junioriluokassa ja voitti luokkansa saaden myös laatuarvostelun erinomainen. Kilpailuluokassa Mio sijoittui vielä neljänneksi. Ei siis hullumpi suoritus karvattomalta kakaralta. Kiitos tästä kuuluu Vuorion Tiinalle, joka esitti Mion taas ammattilaisen ottein. Lopuksi laitan vielä Mion saaman arvostelun, josta ei paljon moitteita löydy: Typical bitch, compact and elegant. Correct head, bite, eyes, ears and topline. Correct straight frontlegs, angulations and coat colour. Correct movement.

Kesäasu päälle

2009-03-13T03:32:00.000-07:00

Eilen illalla päätin harjata Mion, kun hermostuin ympäri kämppää vilistäviin harmaisiin karvapalloihin. Tässäpä tulos!
Huomenna ollaankin sitten ihan nakuina Tampereen kv:ssä.

2009-03-10T10:27:00.000-07:00

Nyt se on sitten mahdollista tirkistellä meidänkin elämää, kun aloin kirjoitella tänne kuulumisia. Tarkoitukseni on tarinoida tänne kaikesta siitä mitä mahtuu koiranomistajan elämään; iloista, suruista ja onnistumisen hetkistä koirien kanssa.

Se miten päädyin rotuun akita ja kuinka niitä onkin yhden sijasta yht äkkiä kaksi, ei olekaan mikään lyhyt tarina. Kaikki sai alkunsa vuonna 2005, kun silloisen avopuolisoni kanssa aloimme suunnitella uutta perheenjäsentä. Harkitsimme akitaa, mutta shiba vei voiton kokonsa takia. Akita jäikin vielä vain haaveeksi, kunnes sitten 2008 saimme kuulla kasvattajalta, että akitan pentuja olisi tulossa. Niinpä sitten päätimme ottaa sijoitukseen narttu akitan, ihanan pikku Mion.

Kaikki meni oikein mukavasti, kunnes avopuoliso päätti, ettei halua enää elää meidän kanssa. Niinpä muutin Mion kanssa uuteen kotiin ja ongelmat olivat valmiita alkamaan. Mio alkoi kärsimään eroahdistuksesta, joka ilmeni ulvomisena ja tuhoamisena. Lopulta tilanne oli niin paha, etten enää halunnut jättää sitä yksin, sillä koira meni ihan panikkiin aina, kun se näki minun tekevän lähtöä. Jätin Miolle herkkuja ja puuhasteltavaa, mutta se ei ollut koskenutkaan niihin poissaollessani. Kokeilin D.A.P haihdutinta, jätin television auki, mikään ei tuntunut auttavan. Aloimme harjoitella yksinoloa pieniä hetkiä kerrallaan ja opetin sille yksinoloa jättämällä sen eri huoneeseen kuin missä itse olin. Sekään ei tuntunut toimivan, niinpä ajattelin, että toinen koira voisi tuoda ongelmaan ratkaisun. Otin yhteyttä Aksun kasvattajaan ja sovimme, että Aksu tulee meille koeajaksi. Kaksi ensimmäistä viikkoa menikin todella hyvin; Aksu otti minut omakseen ja Mio jäi rauhallisena kotoa lähdettyäni.

Sitten kuin yllättäen Mio alkoi taas ulvoa. Enää se ei tosin ollut enää niin hermona poislähtiessä, eikä tuhonnut mitään, mutta naapurit eivät vaan osanneet arvostaa ulvovaa koiraa. Siispä päädyin eläinlääkärin puoleen ja sain Miolle eroahdistukseen lääkityksen. Lääkitys ei onneksi muuttanut koiraa mitenkään muuten, se helpotti vain sen ahdistusta sen yksin jäädessään. Lääkitys sellaisenaan ei kuitenkaan auta, vaan samalla on tehtävä harjoituksia.

Nyt sitten ollaan jatkettu lääkitystä ja treenejä ja vihdoin alkaa tuloksetkin näkyä. Pitää vaan toivoa, että kaikki menisi jatkossakin yhtä hyvin.